No niin meikäläinen on taas takaisin. Kouluhan meni aika päin persettä, mutta eihän sillekkään sitä paitsi voi mitään. No iloisena optimistina voin sanoa, että kuitenkin on perjantai-ilta, joten... No mitään suurta hämminkiä ei tänään ole, mutta kyllä minä jotain ihanaa keksin, varmasti. Ellei muuta niin kirjoitan ikivanhaa ficciä pois päiväjärjestyksestä. Tämähän johtuu siitä, että meikäläinen on kyllästynyt venymään kuin mikäkin pirskutin kumilanka, ja tuo tehdään valmiiksi ekana. Täytyy sitten kuuntelusta ja tuesta kiittää tosi montaa henkilöä eli siis vuotiksesta tunnistettavat ötökät: McLaggen, Nokkonen, Sharra, Singer in the rain ja tilhi. Muista täytyy myös kiitti iki-ihanaa mimmuamme, jonka kanssa oli todella mahtavaa myllyttämässä. Kuuntele minunkin puolestani lovexia täysillä (lovexin uusi albumi ilmestyi tänään). Sitten vuotiksen tapaan tottuneena vastaan kommentteihin.

Sharra: Kiitos osaanotosta (vaikka ei tämä nyt NIIN vakavaa ole), upeaa että löysit tänne, ja omassa kommentoinnissani ilo oli minun puolella. Btw ilahdutan sinua kirjallisella tuotoksella.:)

Unknown: Kiits, ja kyllä saa ärsyttää minua, se on juuri asiallista ärsyttää meitä KOULUSSA KÄYVIÄ. Juu olisin omasta kissastani kateellinen, ellen tietäisi sen olevan minun.:)

Kuitenkin nyt minulta tulee kirjallisia tuotos, josta sanon sanasen. Tämä on todellisella tunteella kirjoitettu koulussa, mutta nyt kun ajattelee, niin se ei olekaan kauhean onnistunut. Sen viimeinen lause on hieman erikoinen, mutta se sitten kuuluu runoon. Enjoy my art.:)

Ikuinen kakkonen

Neiti kakkonen ei ikinä loista missään.

Aina niin lähellä, mutta ei kuitenkaan koskaan.

Punaisella koristettu kasi kieppuu arvosanana,

olen keskinkertaisten kuningatar. Ysi on vain toiveunta sekavaa,

niin harvoin, tosi harvoin tosi.

En mistään tiedä vittuukaan enkä ikinä opi missään loistamaan.

Olen prinsessa täydellisyys-

paitsi se täydellisyys puuttuu.

Keskinkertaisten kuningatar puhuu.