I'm just a kid
And life is a nightmare
I'm just a kid
I know that it's not fair

Vihaan itseäni enemmän kuin pitkästä aikaa. Yleensä en mistään hiinasta vaihtaisi luonnetta, mutta tämä hetki on niitä jolloin se olisi tarpeen? Miksi mä oon näin helvetin heikko? Mun pitäis pysyy näinä elämän hetkinä vahvana, edes muiden takia. Mä en osaa pysyä tyynenä enkä rakentavaa kylmää kilpeä ympärilleni. Mistä saa ostettua kirjan kuinka-rakentaa-sielulle-kilpi?-kirjoja, mä todella tarvitsen sitä kirjaa. Laittakaa tänne, jos tiedätte sellaisesta kirjasta. Mä haluaisin nyt muuttaa oman säälittävyyteni ihan mihin tahansa, aivan mihin tahansa. Mä vain haluaisin auttaa, mutta mä en osaa. On niin turhauttavaa nähdä toisen kituvan osaamatta yhtään auttaa. Mä en osaa tukea enkä lohduttaa. Mä en osaa mitään. Mä oon turha tänään ainoo mitä mä oon osannu tehä on ollu säälivä paskapää eikä se oo ominaisuus, jonka haluan saada ympärilleni. Mä olen onnistunut ottamaan tänään päivän niskaan kaadetut paskat niskaani ja kaula-aukosta sisään enkä mä ole nyt illalla oo onnistunu tukemaa, auttamaa, lohduttaa tai yhtää mitää muuta. Mä oon pettyny itteeni enkä mä haluu kattoo itteeni peilistä. Mä olen liian heikko kaikkeen, ja nyt mun toive ois hukuttautua maailman tuijottavien ihmisten keskellä ja kuolla pienuudesta sinne, jääden niitten alle. Kumpa voisin vain järjestää tuon itselleni.