Enpä ole esitellyt täällä itseäni kunnolla, joten täytyyhän sekin tehdä. Vaikka moni tämän journalin lukijoista tuntee minut jo tosi hyvin. Taas toisaalta ihmistä ei voi koskaan tuntea täydellisesti. Tämän on nyt tarkoitus syventää minua ja minun persoonallisuutta teille ötököilleni.

Minun oikea nimeni on Saana, josta en pidä yhtään ja se on minusta aivan pelle nimi. Ainoa mistä pidän etunimessäni on sen saamenkielinen vastine elikkäs Sána. Olen puolisaamelainen, ja olen siitä kyllä ylpeä. Minulla on saamenkielinen sukunimi, josta pidän. En ole koskaan hävennyt sukunimeäni. Noloa minussa on se etten osaa saamea muuta kuin nimeni.

Minulla on paljon lempinimiä, mutta yleisessä käytössä toimivat Padfoot ja vuotiksessa Slughorn. Padfoot on suoraan suomennettuna Anturajalka, ja kaikkihan tietävät kuka Anturajalka-heppu on. Tämä nimi tulee, koska meitä on neljä potterholistia, ja jokaisella on kelmilempinimi, ja minä muistutin Anturajalkaa, ja siitä se sitten tuli. Pidän lempinimestäni paljon enemmän kuin etunimestäni, ja olen kaivertanut sen jokaikiseen koulun pulpettiin (hys! Tästä ei kerrota). Kemian/Fysiikan luokassa itseasiassa lukee minun paikallani: Padfoot- maailmanvaltias. Slughornin merkityksen tiedän itse oikein hyvin, mutta reiluna ihmisenä en sitä kerro, koska se spoilaa. Se tuli vuotisnickikseni, koska en muuta keksinyt.

Syntymäpäivänihän on 14.3. Olen vuosimallia 1992, eli vielä ihan muksu. Täytän siis seuraavaksi 14 ja silloin tulee ensimmäiset isot rahat toiselle tililleni. Odotan tällä hetkellä ensivuoden syntymäpäivääni, koska silloin tulee jo 1500 tililleni. Kuitenkin syntymäpäiviini on enää kymmenen päivää. Odotan innolla, koska saan silloin rahat ostaa puoliverisen prinssin sekä LP-dvd:n.

Asun Lounais-Suomessa, ja viihdyn täällä. Asun pikku käpykylässä Turun kyljessä, mutta meillä on sentään ostari täällä, edistystä. Kuitenkin on ihanaa, kun kaikki on niin lähellä eikä periaattessa ole estettä lähteä isoihin kaupunkeihin usein.

Sitten ulkonäöllisiin seikkoihin. Minulla on kuparinruskeat hiukset, ja ne ylettyvät jonkin verran yli leukani, mutteivät kuitenkaan olkapäille. Ne ovat porrastetut ja otsahiukseni ovat nätisti leikattu menemään vinoon. Pidän hiuksistani, paitsi ne rasvottuvat yliherkästi.

Silmäni ovat sekaväriset. Pääpiirteiltään ne ovat sinivihreät, mutta irikseni ympärillä on vaaleanruskeaa ja silmäni reunat ovat tummansiniset.

Minä olen jotenkin energinen ihminen. Minulla on pakko olla koko ajan pieni tekeminen meneillään. Minun on pakko saada kirjoittaa jotain edes kerran päivässä. Hiihtolomakin oli kauhea, kun ei ollut kirjoitusvälineitä mukana. Myös minä rakastan tekstien kääntämistä englannista suomeen tai toisin päin. Tällä hetkellä olen Sharrab kääntäjä, mutta se on jäissä kunnes olen kirjoittanut vanhimman ficcini Dangerous or easy:n valmiiksi, mutta kyllä minä kääntämiseen palaan viimeistään tämän kuun loppuun. Minun on myös pakko saada jotenkin kuultya musiikkia, soitan itse, laulan itse tai kuuntelen musiikkia. Sen takia koulussa ei ole kivaa, ja minun mp3 patterit loppuvat niin nopeasti, että puoli koulupäivää ei saa kuunneltua musiikkia. "Elän soittaakseni, soitan elääkseni" kuvastaa minua tosi tarkasti, sillä musiikki on minulle elämä, jota ilman en pärjää päivääkään. Se menee jopa kirjoittamisen edelle. Myös tanssi on iso osa elämääni, minun olisi pitänyt lopettaa se nilkkojen takia, mutta sitä en tehnyt. Tanssi saa minut kerrankin tuntemaan, että elän täysillä. Siksi nautin mopon ja moottoripyörän kyydissä olemisesta. Myös ficcaaminen on minulle tapa. Myös hirmu puhemaratooni on iso osa minua. En vain osaa lopettaa puhumista.

Luulen, että minulta pohjimmiltaan löytyy sydän, mutta en vain aina tiedä missä se on. Saatan olla ihmisille todella ilkeä, enkä aina osaa sanoa sanottavaani loukkaamatta muita. Kuitenkin minä olen aina se, joka pyytää anteeksi. Minä en osaa olla riidoissa, mikä välillä on huono juttu, koska kaikki odottavat minun sovittelevan kaiken. Tästä päästäänkin joustavasti toiseen asiaan. Myönnetään, että minulla on mennyt kulunut syksy aikas huonosti. Siihen mahtui ihmisten menetyksiä, itsemurhayrityksiä, syömishäiriöitä ja kapinointia. Kyllähän minä aina kapinoin. Nimikirjasta Saanastakin on sanottu näin: Kapinoi kaikkea vastaan. Keksii kapinoitakohteita aina…Minä kapinoin rasismista, mikä ei yhtään ole huono asia. Minusta on kauheaa lähes joka päivä kuunnella kuinka luokan jätkät mollaavat mustia, ja minulla sentään on mustia sukulaisia. Kuitenkin olen useimmiten pirteä ihminen, joka yrittää saada muut nauramaan. Huonoina päivinä mökötän ja tiuskin jokaiselle. En itke usein, mutta kun itken, silloin olen todella vihainen, bewared.

Minä rakastan syömistä, mutta se ei onneksi näy ulkonäössäni. Pidän tulisista ruuista etenkin tacosta ja meksikon padasta. Lempijuominani toimii limsat ja energiajuomat (ja kun vanhukset eivät ole paikalla niin upcider).

Lempikoulu aineeni on ehdottomasti englanti. Osiksi ehkä, koska pärjään kielissä. Mutta myös sen takia, että isäni on asunut amerikoissa, ja siitä on kyllä jäänyt hyvät pohjat kielen oppimiselle. Sitä paitsi englannin lukemisessa on hyötyä kääntämisessäni. Olen englantipainotteisella luokalla, joten minulla on normaalia enemmän englantia viikossa.

Musiikista taas. Eli olen melko kaikkiruokainen musiikissa, mutta eniten pidän soul-musiikista sekä kanadalaisesta rockista. Soulissa hyviä esimerkkejä ovat mm. Alicia Keys, tehnyt jo paljon hyvää neosoulia, joista parhaiten on jäänyt tietenkin mieleen Fallen. Lauren Hill, mileen painuvalla äänellä ja laulutaidolla. Joss Stone, joka on melko uusi tulokas, mutta on lunastanut tikettinsä suureen soultähteyteen. Kanadalaisesta musiikista eniten pidän Simple Planista, jota oikeasti kuuntelen melkein 24/7. Heidän laulunsa ovat täyttä asiaa, ja jaksavat pitkänkin kuunteluajan jälkeen vielä koskettaa. Hyvinä kakkosina tulevat Avril Lavigne ja Bryan Adams. Molemmat soittavat melko samantyylistä rockia.

Olen kesänlapsi, ja rakastan mutafutista, vaikka olen tyttö. Talvenparhaita urheilulajeja on ehdottomasti jääkiekko, jossa kannatan Suomen Oulun Kärppiä ja NHL:ssä Philadelphia Flyersiä. Olen kova penkkiurheilija, ja silloin minusta lähtee vielä enemmän ääntä kuin normaalisti, ja se on sitten järkyttävää.

Kirjamakuni on fantasiapainotteinen. Lähes kaikki fantasia käy. Potterit ovat listan kärkipäätä, mutta siihen mahtuu mm. Ennuskivien mahti, LotR… Kuitenkin lempikirjani on The outsiders, joka ei todellakaan ole fantasiakirja. Se kertoo amerikkalaisesta jengitaustasta, ja se on hyvin koskettava kuvaus todellisuudesta.

Enpäs puhu enempää, ettei tule liian itserakasta, kuitenkin tiivistettynä:

Here I am,

This is me,

There’s nowhere that I would rather be

~Bryan Adams- Here I am~