Tämä tuli koulussa ajatuksiin, kun kuuntelin SP:n Crazya. Ajattelin, mikä helvetti tätä maailmaa mättää. Miksi täytyy olla pitkä ja solakka ollakseen kaunis. Mitkä ja solakka voi yhtä hyvin olla lauta pyöreäkasvoinen, mutta ei näytä kauniilta. Sitä kuka voi määrittää mitä kauneus edes on? Onko se sitä, että saa poikia kuolaamaan peräänsä vai onko se itsevarmuus, joka hehkuu kasvoilta tai jotain muuta. Yritän ajaa asiaa, sun ei tarvii olla pitkä ja solakka ollakses kaunis, sä oot sisäisesti maailman kaunempii ihmisii, tai ainaki niihi jotka tunnen luonteelta. Kaikki ajattelevat mun olevan ylimielinen ja ylpeä tämän asian takia, koska olen pitkä ja laiha, mutta kokemus puhuu ettei se aina ole niin ihanaa vaikka sitä luulee. Ne, jotka ei tiedä tunnetta, ei voi tajuta. Luuleeko joku oikeesti, että mä oon laiha? Mä saatan olla laiha, mutta onko osa kauneutta se, että kylkiluut näkyvät yli, eikä lihaksia ole juurikaan? Jos ulkonäkö edes on kauneutta. Mä oikeasti vaihtaisin kenen tahansa sopusuhtaisen kanssa kehoi vain päästäkseni eroon niistä helkutin kivuista, jota sairaanomainen alipaino aiheuttaa. Mä syön ihan hirveesti(todistetusti), mutta mä en liho. On se nyt aika järkyttävää, et oon 170 cm pitkä, ja painan tällä hetkel 45 kiloo. Miksi kauneuden pitää olla materiaalista? Miksei vain voitaisi hyväksyä fakta, että jokainen on kaunis omalla tavalla, ja kauneutta on kaikkialla, kaikissa pienissä asioissakin.