'Cause everybody hurts. Take comfort in your friends
Everybody hurts. Don't throw your hand. Oh, no. Don't throw your hand
If you feel like you're alone, no, no, no, you are not alone

If you're on your own in this life, the days and nights are long,
When you think you've had too much of this life to hang on

Well, everybody hurts sometimes,
Everybody cries. And everybody hurts sometimes
And everybody hurts sometimes. So, hold on, hold on
Hold on, hold on, hold on, hold on, hold on, hold on
Everybody hurts. You are not alone

~Everybody hurts- R.E.M~

Onko asia oikeesti noin. Että ihminen ei muka ole yksin tuskan ja vihansa kanssa. Loppujen lopuksi jokainen vastaa omista asioistaan, ja ihminen on itsekeskeinen otus. Take comfort in your friends, ironista. Minä juuri olen riidoissa hyvän ystävän kanssa, mutta olen tehnyt ehkä tyhmän ja uhmakkaan päätöksen, päätöksen, että minä en ole tällä kertaa se kuka pyytää anteeksi. Minä en rupea pyytämään anteeksi mielipidettäni, asiaa jonka sanoin ääneen tarkoittaen sitä. Jos olisinkin sanonut jotain, jota en olisi tarkoittanut, tilanne olisi jo täysin erilainen. Riita olisi selvitetty jo keskiviikkona. Mutta tässä asiassa pidän jälleen kerran ylpeyteni, sillä minä en sinnitellyt viime syksyn yli pyydelläkseni anteeksi olemassaoloani ja mielipiteitäni. Kuitenkin tiedän, että olisin voinut sanoa asiat paljonkin ystävällisemmin, mutta toisaalta miksi olisi pitänyt. Kuka komentaa sanomaan asiat nätisti ja kaunistellen, jos asiat päässä eivät niin ole? Ehkäpä, ettei loukkaisi muita. Mutta kuten sanoin ihminen on itsekeskeinen ja jossain tapauksessa liian ylpeä. Mutta kun taas kun katsotaan toiselta kantilta, mitä väliä millään ystävyydellä tai rakkaudella on, kun kaikki on kuitenkin katoavaista. Tajusin sen tälläkin viikolla, että kuinka lähellä kuolema kärkkyy. Mitä pitäisi ajatella jos lääkkeet jäävät viiden päivän ajalta pois, kun ne eivät saisi jäädä shokin uhalla päiväksikään. Siinä todellakin sai kovan tällin kuolemalta. Viisi päivää kuoleman lähettyvillä, järkytys. I don't know what to say. Or actually I do. No, I won't. I won't apologize my existence and my thoughts.