Että tällainen päivä taas minulla. Minä olen kiukkuinen kuin ampiainen. Minulla oli eilen verensokeritasapaino ihan päin persettä, ja siinä sitten oli ihanaa valvoa aamu 4 ainakin. No kuitenkin olin lopulta päässyt jossain vaiheessa aamuaikaista nukkumaan, mutta "rakas" pikkubroidi tuli ja pisti kahdeksan aikaan kärppäfanilevyn (ei sinänsä mikään huono valinta minun mieleeni, nimittäin diggaan) soimaan stereoista maksimivolumella ja mölysi sen mukana. Veljeni ei tunnetusti osaa laulaa. Minä vaan karjun, että nyt v’ttu se toosa umpeen. Siinä oli ihanaa. Tai se, että veljeni oli laittanut minun murokuppiini, jossa oli kaikki valmiina, niin ananastuoremehua. Kyllä minä sen irvistellen sitten söin, mutta kyllä pikkubroidi sen jälkeen "liukeni" paikalta.

Tänään myös vituttaa fakta, että minä en enää osaa kunnolla suomea. Se on, että en edes aina kun etin jotain sanontaa tiedän sen vain englanniksi. Tämä on oikeasti ärsyttävää, kun minulla on tuttuja vanhasta koulusta, jotka ärsyyntyvät siitä, ja sanovat: "Saana, sun ei tarvii levennellä meille sun kielitaitoa." Sinä sitten yrittää selittää, ettei oikeasti keksiny siihen suomenkielist vastinet, ja saa kuulla just sitä "nii varmaa"-mutinaa. Tai järkyttävää minä tajusin, mitä sana hollow tarkoittaa, mutten millään saa sitä koskaan päähäni suomeksi silloin kun minun pitäisi selittää se ystävälleni. Minä itse asiassa kysyin, että mikä on suomeksi se puun sisus ei tyhjiö, mutta.. Se kyllä sataprosenttisesti suomalaisel on hyvin noloa. Kuitenkin tästä minun "kaksikielisyydestäni" on ollut myös apua, sillä enkun kokeet menevät nappiin keskittymättä niihin ollenkaan, ja saan aina istua vähintään vartin luokassa odottaen lupaa lähteä jo pois.

Minä myös harmittelen tapaani saada muiden olo huonoksi, kun minulla on huono olo. Se on epäreilua minulta, koska he joihin tarkoittamatta puran sen, eivät ole tehneet minulle mitään pahaa, eikä se ole heidän syynsä. Jotenkin saan kai lohtua, etten sitten ole ainoa, I don’t know.

Minulla on tiistaina synttärit (jee, kaikki hurraa *grin*). Jotenkin en vain tiedä, miksi niitä pitää taas viettää. En saavuta mitään isoa ikää, enkä tunne itseäni sen vanhemmaksi nyt ja tuskin ylihuomennakaan. Tietysti onhan ihanaa saada rahaa uuten Potteriin, mutta se siitä. Voisi sanoa, että olen kiittämätön kakara, joka vähät välittää siitä, että ihmiset haluavat muistaa häntä. No ehkä minä olen sellainen, mutta jos olen, olen ylpeä siitä.