Taustalla soi The Rasmuksen Liquid ja taas kerran hymyilyttää. Hymyilyttää ja väsyttää. Haluaisin taas mennä rullaluistelemaan, mutta toisaalta haluaisin vain lysähtää oman huoneeni nojatuoliin ja nukkua siinä kaikkien tämän päivän treenien aikana. Rakastan näitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joita on siunautunut tälle viikolle. Kasvoilta löytyy pieni kevyt rusketus joka tosin ei näy liian peittävän meikkikerroksen alta. Joskus vain haluasini vain lähteä kauniina päivänä pois, essolle, ja nauttia kiinnijäämisen uhkan tunteesta. Juuri sen aioin eilen tehdä, mutta toinen puoli minusta ei viitsinyt, jaksanut tai whatever. Poskiin sattuu, kun hymyilen, mutta en silti pysty lopettamaan tyhmännäköistä virnistelyäni, olen vain jotenkin raukean onnellinen ihminen tänään, enkä voisi olla minkään muunlainen tänään.

No autographs. Mua haastateltiin tänään Turun Sanomiin aamulla, ja täytyy taas kerran todeta etten olisi voinut vastata tyhmemmin. Tämän päivän kysymys on ehdottomasti: Kuinka monta kypärää sulla on ollut elämäs aikan? Kuka tollasii kysymyksii keksii. Mähä varmaa pidänkin lukua kypäristä, joita olen väkipakolla joutunu käyttää. Tietenkin mä oon kirjottanu jokaikiseen vanhaan kypärään järjestysluvun (sarkasmia). Ei helkutti mitä kysymyksiä, emmä tommosii osaa vastata. No saampahan ainaki nauraa lehdessä lukeviin ääliömäisiä vastauksia ja pällistellä omaa rumaa ja lapsenpyöreää pärstääni. Sinä päivänä sitte hypätään naapurin kaivoon eikä koskaa kiivetä ylös. Olla vaa siellä ja hävetä itseäni silmäni päästä. Tai sitten ainahan voi marssia koulun käytävillä paperipussi päässä ja samalla tukehtua siihen. Mihi mä oikeesti aina suostun? Enkö mä koskaa osaa sanoo "EI" julkiselle nolaamiselle. No enää ei voi muuttaa tehtyä tekemättömäksi, et mun sit vaan täytyy kohdata se nolaamine pärstä pystys ja arvokkuudel välittämät seurauksist.